Viimeinen kirjoitus tähän blogiin: Saarna Hatsinan kirkossa 20.10.2013

Saarna Hatsinan kirkossa 20.10.2013, Mikko Huhtala

Uskonpuhdistuksen muistopäivä, uskon perustus

Joh. 10: 22-32

Tuntuu hyvältä olla viettämässä Jumalanpalvelusta yhdessä teidän kanssanne. Täällä on läsnä seurakunta, jossa kohtaavat ystävät Inkerinmaalta ja Suomesta. Matkaseurueessamme on seurakuntalaisia Kaavilta, Juankoskelta, Nilsiästä, Tuusniemeltä, Kuopiosta ja Helsingistä saakka. Kiitämme lämpimästi ystävyydestä.

Tänään vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Muistamme niitä aikoja, jolloin luterilainen kirkkomme sai alkunsa. Muistamme teologian opettaja Martti Lutheria ja monia muita hänen aikalaisiaan.

Mitä tulee mieleen sanasta ”uskonpuhdistus”? Tuleeko mieleen, että usko on jollain tavalla likaantunut ja se tarvitsee puhdistamista? Jotain tämän tapaista uskonpuhdistuksessa todella tapahtui. Hyvä on kuitenkin todeta, että Luther itse ei halunnut perustaa uutta kirkkoa. Hän rakasti omaa kotikirkkoaan ja rakasti niin paljon, ettei kuitenkaan halunnut vaieta opillisista harhoista.

Luther piti voimakkaita saarnoja ja opetti sitä, mitä piti Raamatun mukaan oikeana uskona. Hän halusi palata kirkon opetuksessa perusteisiin: kysymykseen siitä, kuinka ihminen voi pelastua ja saada osakseen iankaikkisen elämän. 

Lutherin tärkein viesti oli se, että kenenkään pelastus ei ole riippuvainen sielunmessuista tai anekauppaan osallistumisesta. Ihminen pelastuu ottamalla vastaan evankeliumin Jeesuksen ylösnousemukseen uskomalla.

Uskonpuhdistaja sanoi asiat suoraan, peittelemättä ja kiertelemättä. Kerrotaan, että hän naulasi teesit Wittenbergin linnankirkon oveen. Ei ole ihme, että hän kohtasi voimakasta vastustusta.

Toisinajattelijat torjutaan, koska oma tuttu ja turvallinen elämä ja ajattelutapa halutaan säilyttää entisellään. Muutos tuo epävarmuutta, mutta kokemuksesta tiedämme, että muutos voi saada aikaan myös hyviä asioita ihmisten elämässä.

Jokainen meistä kokee elämänsä aikana monenlaisia muutoksia. Jotkut muutokset pelottavat, jotkut tuntuvat hyviltä ainakin jälkeenpäin.

Joskus voi pysähtyä katsomaan elämää taakse päin ja pohtia, millainen se on ollut. Tärkeää on, ettemme juutu murehtimaan asioita, vaan katsomme rohkeasti eteenpäin. Tärkeä kysymys on: Millaisia hyviä asioita on meidän elämässämme nyt?

Omaa elämäämme katsoessamme on hyvä olla myös rehellinen. Itselleen voi sanoa suoraan ja luottaa siihen, että myös lähimmät ihmiset voivat sanoa suoraan, millainen elämämme on. Kun sanotaan avoimesti ja suoraan, keskustelu on kiinnostavaa ja esillä on oikeat asiat.

Tämän päivän evankeliumista saimme kuulla, kuinka Jeesus ilmaisi asiansa ilman kauniita sanoja, suoraan kuulijoille. Jeesuksen tapa puhua oli jopa epäkohteliaan suora. Hän sanoi, niin kuin me suomalaiset tavallisesti, hyvin suoraan ja kaartelematta.

Hän varmasti kuulosti juutalaisten korvissa ärsyttävältä toisinajattelijalta, joka horjuttaa perinteistä juutalaisten uskoa ja opetusta.

Historia tuntee monia aikoja, jolloin rohkeat Jumalan miehet ja naiset ovat nostaneet esille epäkohtia. Mutta lähtökohtana ei läheskään aina ole epäkohta. Muutos voi lähteä liikkeelle hyvien asioiden löytämisestä. Matka hyviin asioihin alkaa ennakkoluulottomasta uteliaisuudesta.

Jeesusta lähestyvien juutalaisten kysymys osoitti suoraviivaista uteliaisuutta: ”Kuka sinä oikein olet? Jos olet messias, sano se suoraan.” Vanhan testamentin ennustuksiin perustuva messiaan odottaminen oli vahvaa Jeesuksen aikana.

Jeesuksen tehtävä oli tullut esille jo lukuisia kertoja Jeesuksen puheissa ja ihmeteoissa. Kuulijoiden ymmärrys avautui kovin hitaasti. Opetuslapsetkin jatkuvasti ihmettelivät Jeesuksen tehtävää ja tarkoitusta.

Jeesus vastasi: ” Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko.” Jeesuksen kuulijat halusivat järjellisiä selityksiä ja vakuuttavia ihmetekoja. Niitä Jeesus antoi, mutta mikään ei riittänyt. 

Kuulijoiden ongelmana oli uskon perustuksen pinnallisuus ja heikkous. Martti Lutherin aikana kirkko tarjosi seurakuntalaisille pelastusta rahaa vastaan. Jeesuksen aikana juutalaiset tarjosivat pelastuksen niille, jotka noudattavat isien perinnäissäädöksiä. – Samoin kuin Luther oli uhka katolisen kirkon anekaupalle, Jeesus oli uhka perinnäissäädöksiä noudattavalle juutalaiselle lakihurskaudelle.

Mitä Jeesus merkitsee meille? Voimme myös kysyä, mikä on meille tarpeellista tai mikä meille riittää? Ajattelen erityisesti sitä, mitä odotamme hengelliseltä elämältä. Tai voimme myös kysyä mitä kirkko meille tarjoaa tai mitä kirkko merkitsee meille? Mikä tekee meidät onnelliseksi?

Johanneksen evankeliumin lammas-vertaukset ilmaisevat kauniilla tavalla Jumalan seurakunnan olemusta ja Jeesuksen läsnäoloa seurakunnan keskellä. Jeesus tuli tuomaan turvallisuutta, kannattelemaan heikkoja ja vakuuttamaan armollisen Jumalan läsnäoloa ihmisten keskellä.

Kaikkea tätä kirkon työ parhaimmillaan on. Kirkko jatkaa Jeesuksen esimerkin viitoittamaa tietä. Uskonpuhdistuksessa asia muotoiltiin näin: kirkkomme aarteita ovat maan päällä vaikuttava Jumalan Sana ja Jeesuksen sovituskuolema: yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. 

Jumalan Sanan julistus ja Kristuksen sovituskuoleman osallisuus ovat tarjolla myös täällä Hatsinan kirkossa. Siitä saamme iloita täällä käydessämme ystävyysvierailulla. Jumalan sanasta nousee se rakkaus, jota toteuttamaan meidät jokainen on kutsuttu.