Matkan taustaa: Pihkova ja Novgorod

Petserin luostari 

Kuvauksellisen kaunis Petserin miesluostari on toiminut yhtäjaksoisesti yli 500 vuotta, perustamisestaan tähän päivään asti. Se oli yksi harvoista Neuvostoliiton aikakaudella toimintaansa jatkaneista luostareista.

Luostari perustettiin keskelle setukaisten asuinaluetta. Jo 1400-luvun puolivälissä alueella oli erakkomunkkien kaivamia hiekkaluolia, joiden mukaan kaupunkikin on saanut nimensä (vanhassa venäjän kielessä petšera merkitsi luolaa). Luostarin perustajana pidetään Tartosta itään paennutta pappi Ioann Šestnikia, joka 1473 vihki käyttöön ensimmäisen Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen luolakirkon. Nykyinen samalla paikalla oleva saman niminen sipulikirkko on 1700-luvulta.

Luostarissa on nykyään 10 kirkkoa, joista kolme sijaitsee luolissa. Se toimii vireästi sekä hengellisenä keskuksena noin 80 munkin voimin että matkailukohteena.

11 000 asukkaan Petserin kaupunki ja aiemmin Viroon kuulunut Petserin maakunta on saanut nimensä luostarista. V. 1944 rajamuutoksissa suuri osa Petserinmaasta liitettiin osaksi Neuvostoliittoa.

Pihkova
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Pihkovan kaupungista ovat vuodelta 903. Pihkova oli hansaliiton jäsen. Nykyään kaupungissa on asukkaita noin 200 000.

Pihkovan keskus on kaupungin Kreml. Se sijaitsee Velikajan joen rannalla. Pihkovan Kreml on erikoinen siitä, että sen historiallinen ilme on säilynyt vuosien saatossa. Nykyiset rakenteet ovat pääosin 1500-1800-luvuilta. Kremlin alueella on lukuisia historiallisia rakennuksia kuten kirkkoja (mm. pyhän kolminaisuuden kirkko, joka toimii nykyään näyttelytilana). Myös Kremlin muurit ja tornit ovat näyttäviä. Pihkovasta löytyy myös arkkienkeli Mikaelin 1300-luvulta peräisin oleva kirkko, 1300-luvulta on myös Pyhän Basilin kirkko, Pyhän Iivanan katedraali 1100-luvun lopulta (katedraalin omistaa Pihkovan vanhin luostari) sekä 1600-luvulta peräisin oleva linnoituksen tapainen Pogankinin talo.

Pihkovasta löytyy Pihkovan kansallinen historian-, arkkitehtuurin ja taiteenmuseo (yksi suurimpia museoita Luoteis-Venäjällä), Gdovin historianmuseo (esillä on Gdovin linnan argeologisilta kaivauksilta löydettyjä esineitä), säveltäjä M.P. Mussorgskinin kartanomuseo ja Ostrovin kotiseutumuseo (toiseen maailmansotaan liittyvä näyttely).

Novgorod

Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista, josta löytyy useita hyvin säilyneitä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä monumentteja ja muita kohteita. Novgorod on ollut tärkeässä roolissa Venäjän historian varhaisissa vaiheissa: kristinuskon, kirjallisuuden, kaupan, opetuksen, taiteiden ja sivistyksen muotoutumisessa.

Novgorod eli "uusikaupunki" oli tärkeä kauppakeskus jo 800-luvulla. Kaupungin syntyhistoriasta on esitetty lukuisia eri käsityksiä. Erään käsityksen mukaan Skandinaavien prinssi Rurik perusti Venäjän valtakunnan v. 862 Novgorod pääpaikkanaan. On esitetty myös, että Novgorod syntyi myöhemmin kolmen kaupungin yhteenliittymänä: nämä kolme kaupunkia olisi perustanut kaupunkien välimaastoon linnoituksen (Kremlin).

Kristinuskon vaikutteet saapuivat Novgorodiin jo 900-luvulla. Kaupunkiin rakennettiin monia luostareita ja pyhättöjä kuten Pyhän Sofian kirkko, joka on Venäjän vanhin kivirakennus (1045-1050). Ruhtinas Jaroslav I Viisas, hänen poikansa Vladimir ja piispa Luka perustivat Jumalan viisaudelle eli Sofialle omistetun tuomiokirkon. Kirkon eteläpuoleiseen holvikäytävään on hauduttu merkittäviä novgorodilaisia – ruhtinaita ja kirkon johtajia.

Novgorodin tasavalta 1136–1478 hallitsi isoja alueita Venäjällä ja perusti siirtokuntia mm. Vjatkaniin ja Vologdaniin. Novgorodin valta levittyi vähitellen joka suuntaan. Pohjoisessa rajana oli Jäämeri, idässä Uralvuoret. Novgorodin valtapiiri jaettiin ns. viidenniksiin; jokainen näistä ulottui yhdeltä kärjeltään itse Novgorodin kaupunkiin. Kuuluisin viidennes oli Vatjan viidennes, joka käsitti mm. pääosan Inkerinmaata, Karjalan kannasta sekä osan nykyistä Suomea. Novgorod solmi Ruotsin kanssa kuuluisan Pähkinäsaaren rauhan vuonna 1323, jolloin pitkään jatkunut taistelu Karjalan omistuksesta päättyi.

Novgorod oli ennen kaikkea kauppakeskus. Jo 800-luvulla syntyi suora kauppayhteys skandinaavien ja arabien välille juuri Novgorodin kautta. 1200 luvulla Novgorod välitti ja toimitti huomattavassa määrin Venäjän maanviljelyksen ja karjatalouden tuotteita lännen markkinoille. Novgorod oli kirjallisuuden-, opetuksen- ja kulttuurin keskus. Myös demokraattisen hallinnon piirteitä on löydettävissä Novgorodin historiasta.

1400-luku loppupuolisko oli suurta mullistuksen aikaa koko Venäjän historiassa. Iivana II:n johtama Moskova liitti alaisuuteensa lukuisia ruhtinaskuntia. Yhteiskunnalliset erot ja ongelmat olivat useissa paikoissa niin suuret, että osa väestöstä kannatti liittymistä Moskovan alaisuuteen. Sama asetelma toistui Novgorodissa: osa väestöstä kannatti liittymistä Moskovaan, mutta osa oli kiivaasti vanhan järjestelmän kannalla.

Novgorod ei ollut varustautunut sotilaallisesti vaan oli keskittynyt kaupankäyntiin. Nopeasti edenneessä valtauksessa Novgorod alistettiin Moskovan valtaan. Pietarin perustaminen 1700-luvun alussa vähensi entisestään Novgorodin merkitystä talouden keskuksena. 1800-luvun loppuun mennessä sillä oli enää hallinnollisen ja kirkollisen keskuksen rooli.

Toisen maailmansodan aikana Novgorod oli saksalaisten miehittämä ja tuhoutui pahoin. Sodan jälkeen kaupunki on rakennettu uudelleen ja sen historiallisia muistomerkkejä on restauroitu. Neuvostoaikana Novgorodista muodostui huomattava teollisuuskeskus.

Nykyään Novgorod on vilkas yliopistokaupunki ja historiallinen nähtävyys. Kaupungista löytyy monia yksittäisiä parhainta keskiaikaista taidetta edustavia monumentteja, patsaita, ikoneja ja maalauksia. Venäjän valtakunnan 1000-vuotismuistomerkki (1862) on myös suosittu turistinähtävyys.

Novgorodin merkitys Venäjän valtion historiassa

Venäjän syntyhistorian varhaisin dokumentti perustuu Nestorin kronikkana tunnettuun tarinaan, jonka on kirjoittanut Kiovan luostarin munkki Nestori 1100-luvulla. Kronikka kuvaa viikinkien "Russien" tai "Rusien" vaiheita perustamansa Novgorodin kaupungin ja Kiovan vaiheilla.

Nestorin kronikan kuvaus Novgorodin synnystä on käännetty suomeksi seuraavasti:

”Vuonna 6367 (859) merentakaiset varjagit perivät veroja tsuudeilta, slaaveilta, merjalaisilta ja kaikilta krivitsheiltä. Mutta hasaarit perivät veroja poljaaneilta, severjaaneilta sekä vjatisheilta hopearahan ja oravan savua kohti.

Vuonna 6370 (862) varjagit ajettiin meren taakse, eikä niille annettu veroa, vaan alkoivat hallita itse itseään, mutta niiden keskuudessa ei ollut oikeutta, ja sukukunta nousi sukukuntaa vastaan, niin että sisällissota syttyi, ja ne alkoivat sotia keskenään. Niin lausuivat he toisilleen: "Etsikäämme itsellemme ruhtinas meitä hallitsemaan ja oikein tuomitsemaan. Ja niin lähdettiin meren yli varjagien, rusien, luo. Niitä varjageja sanottiin ruseiksi, kun toisia kutsutaan svealaisiksi, toisia taas normanneiksi, angleiksi, ja vielä yksiä gotlantilaisiksi, niin näin myös näitä nimitettiin. Tsuudit, sloveenit ja krivitshit ja vepsäläiset sanoivat ruseille: Meidän maamme on suuri ja rikas, mutta siellä ei ole järjestystä. Tulkaa ja ryhtykää johtamaan ja hallitsemaan meitä! Valituksi tuli kolme veljestä sukuineen, ja nämä ottivat kaikki rusit mukaansa ja tulivat. Vanhin, Rurik, asettui Novgorodiin, toinen, Sineus, asettui Valgetjärvelle ja kolmas, Truvor, Izborskiin. Ja näistä varjageista sai nimensä Rusin maa.”

Nykyisin tutkijat ovat sitä mieltä, että kronikan kuvaus Rusien kutsumisesta riitaisten slaavilaisten heimojen järjestyksenpitäjäksi on liioiteltu ja suomalaisen Kalevalan tapaan kansalliseepoksen kaltainen tarina.

Rurik veljineen todennäköisesti kuitenkin aloitti hallitsijasuvun, joka johti orastavaa Venäjän kansallisvaltiota. Tuolloin valtio oli monikansallinen ja siihen kuului slaavilaisen enemmistön lisäksi myös laaja skandinaavista alkuperää oleva väestönosa, myös suomensukuisia tsuudeja, vepsäläisiä, merjalaisia, muromalaisia ja kasaareja. Nestorin kronikalla on Venäjällä kansalliseepoksen asema, johon viitaten Venäjän perustamisen tuhatvuotismuistomerkki pystytettiin vuonna 1862 Novgorodiin.



Lähde: Wikipedia ja muu googlettamalla saatu aineisto