Ikoni - ikkuna tuonpuoleisuuteen

Ortodoksisessa kirkossa ikoni on Kristusta, Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä, Raamatun tai muuta pyhää tapahtumaa esittävä kuva. Ikoni tavallisesti maalataan puulle temperaväreillä. Se voidaan koristella kultauksella. Ikoni voi olla myös painettu kuva. Ikonin siunaa käyttöön kirkossa pappi.

Ikoni ei ole perinteinen taide-esine, kuten esimerkiksi taulu, vaan se on uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. Ortodoksikirkossa ikoneista koostuvaa alttariseinää kutsutaan ikonostaasiksi. Erityisen tärkeitä ikoneita voidaan myös peittää erillisellä levyllä, riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot, kädet jne. Riisan tarkoitus on suojella ikonia rukouskynttilöiden eli tuohusten sekä lampukoiden noelta ja savulta.

Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa, ja ne välittävät rukoilijalle tai katsojalleen uskon sanomaa samalla tavalla kuin kirjoitettu tai puhuttu sanakin. Ikonia ei perinteisesti signeerata. Katsotaan, että ikoni on maalattu Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta.


Ikonitaiteen kulttuurimerkitys

Venäläisen kuvataiteen alkuun liittyvinä Ikonien kulttuurimerkitys on tärkeä. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan. Tarkoituksena on esittää pyhien ihmisten kirkastuneet, ikuiset kasvot.

Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Niinpä ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä sen raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava. Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys hänen saamansa kuorman kantajana.

Pyhä Yrjö (Georgios Voittaja)

Yksi tärkeimmistä Venäjän ortodoksisen kirkon suojeluspyhimyksistä on Pyhä Yrjö, jolle mm Novgorodissa sijaitseva Jurijevin luostari on pyhitetty. (Juri=Yrjö)

Novgorodilaiseen ikoniin on kuvattu Yrjön legendasta tunnetuin episodi. Siinä Georgios Voittaja (200 jKr) pelastaa Selemin kuninkaan tyttären lohikäärmeelle uhrattavaksi joutumiselta. Uroteko saa koko koko kaupungin kääntymään kristinuskoon.

Pyhä Georgios Voittaja taistelee lohikäärmettä vastaan -aiheista ikonia käytettiin Venäjän kirkon lähetystyössä 1300-luvulta alkaen pohjoisilla metsäseuduilla. Ratsastuskuvauksissa hevonen symboloi Jumalan asettamaa hengellistä ratsua. Kertomus ei kuvaa historiallista tapahtumaa vaan kuoleman jälkeistä ihmetekoa ja kuva on marttyyriuden symboli, jossa Kristus siunaa Georgiosta. Keihäs, joka tulee taivaasta ja lyö maahan pakanuuden ruhtinaan, ei ole surman ase vaan risti. Taistelun jälkeen paha sidotaan ja se on kirkon hallinnassa sakramenttien kautta. Georgioksen taistelu lohikäärmettä vastaan kuvaa myös ihmisen taistelua omaa syntistä minäänsä vastaan. Pyhä Georgios Voittaja muistuttaa siitä, että pahan kukistaminen on syytä alkaa omasta itsestä.

Georgius Voittajan ikoni Novgorodista 1400-luvulta.

Ikonitaiteen kehitys hidastui mongolivallan aikana 1240-luvulta alkaen, mutta elpyi jälleen 1300-luvulla. 1400-luvulla vaikuttivat monet keskiajan Venäjän merkittävimmät ikonitaiteilijat (Novgorodin koulukunta), jotka lisäsivät bysanttilaiseen ikonimaalaukseen slaavilaista tunneherkkyyttä ja realistista ilmeikkyyttä. Tältä ajalta ovat peräisin yhden tunnetuimman ikonimaalarin, Andrei Rubljovin Kolminaisuus-ikoni, joka kuuluu Euroopan taiteen suurten klassisten töiden joukkoon.

Andrei Rubljovin (1360-1430) Kolminaisuus-ikoni