Viimeinen kirjoitus tähän blogiin: Saarna Hatsinan kirkossa 20.10.2013

Saarna Hatsinan kirkossa 20.10.2013, Mikko Huhtala

Uskonpuhdistuksen muistopäivä, uskon perustus

Joh. 10: 22-32

Tuntuu hyvältä olla viettämässä Jumalanpalvelusta yhdessä teidän kanssanne. Täällä on läsnä seurakunta, jossa kohtaavat ystävät Inkerinmaalta ja Suomesta. Matkaseurueessamme on seurakuntalaisia Kaavilta, Juankoskelta, Nilsiästä, Tuusniemeltä, Kuopiosta ja Helsingistä saakka. Kiitämme lämpimästi ystävyydestä.

Tänään vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Muistamme niitä aikoja, jolloin luterilainen kirkkomme sai alkunsa. Muistamme teologian opettaja Martti Lutheria ja monia muita hänen aikalaisiaan.

Mitä tulee mieleen sanasta ”uskonpuhdistus”? Tuleeko mieleen, että usko on jollain tavalla likaantunut ja se tarvitsee puhdistamista? Jotain tämän tapaista uskonpuhdistuksessa todella tapahtui. Hyvä on kuitenkin todeta, että Luther itse ei halunnut perustaa uutta kirkkoa. Hän rakasti omaa kotikirkkoaan ja rakasti niin paljon, ettei kuitenkaan halunnut vaieta opillisista harhoista.

Luther piti voimakkaita saarnoja ja opetti sitä, mitä piti Raamatun mukaan oikeana uskona. Hän halusi palata kirkon opetuksessa perusteisiin: kysymykseen siitä, kuinka ihminen voi pelastua ja saada osakseen iankaikkisen elämän. 

Lutherin tärkein viesti oli se, että kenenkään pelastus ei ole riippuvainen sielunmessuista tai anekauppaan osallistumisesta. Ihminen pelastuu ottamalla vastaan evankeliumin Jeesuksen ylösnousemukseen uskomalla.

Uskonpuhdistaja sanoi asiat suoraan, peittelemättä ja kiertelemättä. Kerrotaan, että hän naulasi teesit Wittenbergin linnankirkon oveen. Ei ole ihme, että hän kohtasi voimakasta vastustusta.

Toisinajattelijat torjutaan, koska oma tuttu ja turvallinen elämä ja ajattelutapa halutaan säilyttää entisellään. Muutos tuo epävarmuutta, mutta kokemuksesta tiedämme, että muutos voi saada aikaan myös hyviä asioita ihmisten elämässä.

Jokainen meistä kokee elämänsä aikana monenlaisia muutoksia. Jotkut muutokset pelottavat, jotkut tuntuvat hyviltä ainakin jälkeenpäin.

Joskus voi pysähtyä katsomaan elämää taakse päin ja pohtia, millainen se on ollut. Tärkeää on, ettemme juutu murehtimaan asioita, vaan katsomme rohkeasti eteenpäin. Tärkeä kysymys on: Millaisia hyviä asioita on meidän elämässämme nyt?

Omaa elämäämme katsoessamme on hyvä olla myös rehellinen. Itselleen voi sanoa suoraan ja luottaa siihen, että myös lähimmät ihmiset voivat sanoa suoraan, millainen elämämme on. Kun sanotaan avoimesti ja suoraan, keskustelu on kiinnostavaa ja esillä on oikeat asiat.

Tämän päivän evankeliumista saimme kuulla, kuinka Jeesus ilmaisi asiansa ilman kauniita sanoja, suoraan kuulijoille. Jeesuksen tapa puhua oli jopa epäkohteliaan suora. Hän sanoi, niin kuin me suomalaiset tavallisesti, hyvin suoraan ja kaartelematta.

Hän varmasti kuulosti juutalaisten korvissa ärsyttävältä toisinajattelijalta, joka horjuttaa perinteistä juutalaisten uskoa ja opetusta.

Historia tuntee monia aikoja, jolloin rohkeat Jumalan miehet ja naiset ovat nostaneet esille epäkohtia. Mutta lähtökohtana ei läheskään aina ole epäkohta. Muutos voi lähteä liikkeelle hyvien asioiden löytämisestä. Matka hyviin asioihin alkaa ennakkoluulottomasta uteliaisuudesta.

Jeesusta lähestyvien juutalaisten kysymys osoitti suoraviivaista uteliaisuutta: ”Kuka sinä oikein olet? Jos olet messias, sano se suoraan.” Vanhan testamentin ennustuksiin perustuva messiaan odottaminen oli vahvaa Jeesuksen aikana.

Jeesuksen tehtävä oli tullut esille jo lukuisia kertoja Jeesuksen puheissa ja ihmeteoissa. Kuulijoiden ymmärrys avautui kovin hitaasti. Opetuslapsetkin jatkuvasti ihmettelivät Jeesuksen tehtävää ja tarkoitusta.

Jeesus vastasi: ” Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko.” Jeesuksen kuulijat halusivat järjellisiä selityksiä ja vakuuttavia ihmetekoja. Niitä Jeesus antoi, mutta mikään ei riittänyt. 

Kuulijoiden ongelmana oli uskon perustuksen pinnallisuus ja heikkous. Martti Lutherin aikana kirkko tarjosi seurakuntalaisille pelastusta rahaa vastaan. Jeesuksen aikana juutalaiset tarjosivat pelastuksen niille, jotka noudattavat isien perinnäissäädöksiä. – Samoin kuin Luther oli uhka katolisen kirkon anekaupalle, Jeesus oli uhka perinnäissäädöksiä noudattavalle juutalaiselle lakihurskaudelle.

Mitä Jeesus merkitsee meille? Voimme myös kysyä, mikä on meille tarpeellista tai mikä meille riittää? Ajattelen erityisesti sitä, mitä odotamme hengelliseltä elämältä. Tai voimme myös kysyä mitä kirkko meille tarjoaa tai mitä kirkko merkitsee meille? Mikä tekee meidät onnelliseksi?

Johanneksen evankeliumin lammas-vertaukset ilmaisevat kauniilla tavalla Jumalan seurakunnan olemusta ja Jeesuksen läsnäoloa seurakunnan keskellä. Jeesus tuli tuomaan turvallisuutta, kannattelemaan heikkoja ja vakuuttamaan armollisen Jumalan läsnäoloa ihmisten keskellä.

Kaikkea tätä kirkon työ parhaimmillaan on. Kirkko jatkaa Jeesuksen esimerkin viitoittamaa tietä. Uskonpuhdistuksessa asia muotoiltiin näin: kirkkomme aarteita ovat maan päällä vaikuttava Jumalan Sana ja Jeesuksen sovituskuolema: yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. 

Jumalan Sanan julistus ja Kristuksen sovituskuoleman osallisuus ovat tarjolla myös täällä Hatsinan kirkossa. Siitä saamme iloita täällä käydessämme ystävyysvierailulla. Jumalan sanasta nousee se rakkaus, jota toteuttamaan meidät jokainen on kutsuttu.

Hatsina ja Viipurin tori 20.10.

Viimeisen matkapäivän aamu koitti kuulaana pakkasyön jäljiltä. Hatsinan kirkossa jumalanpalveluksen toimitimme pastori Viktor Vorontsovin kanssa. Ehtoollisjumalanpalveluksessa ryhmämme mieskuoro lauloi komeasti virren 195. Hatsinan kirkkokuoro avusti kauniilla laululla. Saarnan aiheena oli uskon perustus. Saarna on luettavissa tämän blogin päätteeksi.

Kirkkokahvin jälkeen paluumatkamme alkoi. Pysähdyimme Viipurin torilla kahvilla Pyöreän tornin kahvilassa. Rajamuodollisuudet sujuivat joustavasti ja nopeasti ja perille kotiin pääsimme aikataulun mukaisesti vielä saman vuorokauden puolella.

Iso kiitos kaikille matkalla mukana olleille.

Hotel Gaggelhaus Hatsinassa.

Hatsinan luterilainen kirkko

Näkymä kirkolta pääkadulle (25 Oktjabrja 39)

Viipurin torin kaupustelijoita ja asiakkaita

Pyöreän tornin kahvilassa.

Viipurin kauppahalli.

Pyöreä torni, 1500-luvulla rakennettu puolustusmuurin tykkitorni.

Hatsinaan 19.10.2013

Novgorodista Hatsinaan on noin 200 km matka. Yöllä oli pakkasta ja näimme monta kolaroitua autoa. Perille Hatsinan kirkkoon pääsimme suunnitelmien mukaisesti ja saimme vieraanvaraisen vastaanoton. Seurakunnan uskollinen sihteeri Alvina Minaeva esitteli meille seurakuntaa ja saimme syödä maittavan ja runsaan lounaan.

Asiantuntevaksi oppaaksi Hatsinan kierrokselle lähti mukaamme Lilja Dronina. Pysähdyimme sotavankeudessa menehtyneiden suomalaisten muistomerkillä. Hatsinan palatsi oli myönteinen yllätys, vaikka vain murto-osa 800 huoneen rakennuksesta on entisöity - riittävästi yhdelle käyntikerralle. Romanovin keisaridynastian elämästä tuli elävä kuva.

Huomenna vietämme kaksikielisen jumalanpalveluksen yhdessä Hatsinan seurakuntalaisten kanssa ja lähdemme kotimatkalle.

Hatsinan Luterilaisen kirkon alttari.

Seurakunnan esittelyä kuuntelemassa.

Hatsinan palatsin kunnostettu osa, pääsisäänkäynti.

Hatsinan palatsi saksalaisten miehityksen jäljiltä 1945.

Paavali I:n istuin makuuhuoneessa.

Uskomattoman kauniita käsin kudottuja kangastapetteja.

Katariinan sänky.

300 m käytävä palatsista puistoon järven rannalle.

 

Palatsin pienoismalli.

Pyhän Venäjän jäljillä Novgorodissa 18.10.2013

"Pyhä Venäjänmaa" otsikoitiin 1987 ilmestynyt kirja - 1000 vuotta kristinuskoa Venäjällä. Lähes koko olemassaolonsa ajan Venäjä on siis ollut virallisesti kristitty maa.

Venäjän historian ymmärtämistä voi edistää, jos hahmottaa ikonitaiteen ja historian sidoksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Vladimirin Jumalaäiti-ikoni. Sama koskee ortodoksisen kirkon luostarilaitoksen ja yhteiskunnan sidoksia.

Pyhän Venäjän kokemus voi avautua luostarielämään osallistumalla venäläisessä vanhassa luostarissa. Tätä vasten peilaten Venäjän nykyjohdon voimakas panostaminen luostareiden kunnostamiseen tulee ymmärrettävämmäksi. Kansallinen sielunmaisema, keskeiset venäläisen identiteetin rakenteet, halutaan näkyviksi.

Ikonitaiteen saapuminen Bysantista Venäjälle tapahtui yhtämatkaa kirkkojen ja luostarien rakentamisen myötä. Tärkeimpiä ovat ne prototyyppiset ikonit, joiden alkuperän uskotaan olevan apostolien ajalta. Esimerkiksi Vladimirin Jumalan äiti -ikoni on tällainen. Ortodoksi.net kertoo tästä ikonista:

"Vladimirin Jumalanäiti -ikoni kuuluu Hellyyden Jumalanäidin ikoneihin ja se lienee yksi tunnetuimmista ja rakastetuimmista venäläisistä ikoneista. Tämäkin ikoni kuuluu niihin lukuisiin ikonityyppeihin, joiden sanotaan perustuvan ikonin prototyyppiin, evankelista Luukkaan maalaamaan ensimmäiseen ikoniin Jumalansynnyttäjästä. Vladimirin Jumalanäiti ikonista kerrotaan, että sen ensimmäisen versio lähetettiin Konstantinopolin patriarkan toimesta 1100-luvun alkupuolella Kiovan ruhtinas Juri Dolgorukille. Myöhemmin ruhtinaan poika Andrei matkusti tämä ikoni mukanaan pohjoiseen ja lähellä Vladimiria Jumalanäiti ilmestyi unessa Andreille ja kehotti viemään ikonin Vladimirin kaupunkiin. Vladimirin Jumalanäidin ikoni liittyy läheisesti lukuisiin ihmeisiin, joita tapahtui Venäjällä muun muassa mongolivallan aikana. Ikonin ansioksi luetaan myös se, että Moskova säästyi mongolijoukkojen hävitykseltä."

Vladimirin Jumalanäidin -ikoni (1100-luvulta) Kuva: Wikipedia

Ikoni sijaitsee nykyään Tretjakovin galleriassa Moskovassa. Yhteiskunnallisesta merkityksestä kertonee sekin, että kommunistivalta muutti Ikonin rahaksi ja myi sen ulkomaille 1920-luvulla. Huhtikuussa 2008 uutisoitiin: "Venäjän presidentti Vladimir Putin on luovuttanut pääsiäisjumalanpalvelussa Moskovassa pitkään kateissa olleen Vladimirin Jumalanäidin ikonin ortodoksisen kirkon patriarkalle Aleksi II:lle. Putin lupasi palauttaa kirkolle myös muita neuvostoaikana kadoksiin joutuneita kirkkoaarteita." (HS 8.4.2007)

Tänään vierailimme Novgorodin kahdessa tunnetuimmassa ja vanhimmassa toimivassa luostarissa. Jurijevin luostarissa oli sopivasti meneillään aamupalvelus, johon osallistuimme puolen tunnin ajan.

Jurijevin luostarin lähettyvillä sijaitsevassa puuarkkitehtuurimuseossa ihastelimme vanhoja venäläisiä puurakennuksia. Joihinkin pääsi sisälle ja saimme aistia, kuinka ihmiset elivät ennen.

Hutinin naisluostarissa ruusut vielä kukkivat - puutarhan ja kasvimaan huoliteltu kauneus jäi korostuneesti mieleen. Pihan perälle oli kasattu pyöreä halkotorni, samanlainen kuin Pyhitsan naisluostarissa Itä-Virossa.

Huomenna Novgorod jää taakse ja lähdemme kohti Hatsinaa.

Aamupalveluksessa Jurijevin luostarissa.

Evankeliumin luku aamupalveluksessa.

Pieni toimiva kirkko Jurijevin luostarin kehällä.

Puuarkkitehtuurimuseo

Banja Russia

Vanha venäläinen puukirkko, joita ei ole montaakaan säilynyt venäjän sotaisan historian kuluessa.

Rakastuneiden penkki

Kahvila puuarkkitehtuurimuseon vieressä

Varlaam Hutinin naisluostariin.

Hutinin luostarin pääkirkosta sisäpihalle.

Hutinin luostarin halkotorni.

Yksi toimivista 1900-luvun alun kirkoista.

Kansanpukukäsityön museo.

Pietarin ja Paavalin kirkon koristelua.

Pietarin ja Paavalin kirkko vuodelta 1406. Tässä kirkossa Jussi Kokkarinen kävi 1970 luvulla, jolloin ovet repsottivat auki ja sisällä joku mummo ruokki kanoja.