Kristinuskoa oli jo kauan ennen heimojen yhdistämistä levitetty Bysantista käsin kohti pohjoista, mutta lähetystyö venäläisten keskuudessa alkoi tuottaa tulosta vasta 800-luvulta lähtien. Dnepr-jokea pitkin kaupankäynnin ja kristillisten siirtokuntien myötä Ruseiksi kutsuttu kansa sai kosketuksen tähän uuteen uskontoon.
Krimille Mustanmeren läheisyyteen perustettiin Rusien hiippakunta, jonka keskuksena oli Kiovan seurakunta. Hallitsijoista ensimmäisten joukossa kasteen otti leskiruhtinatar Olga. Hän rakensi kirkon Pihkovaan. Kristinusko oli levinnyt Novgorodiin ja viimeistään 900-luvun lopulla siellä oli seurakunta.
Kiovan voittoisa ruhtinas Vladimir (980-1015) eli siis jo varsin kristillisessä ympäristössä, mutta ei isoäitinsä Olgan tavoin pitänyt itseään kristittynä. Suuri käänne tapahtui, kun hän solmi avunantosopimuksen ja naimakaupan Bysantin keisarin, Basileios II:n tyttären kanssa. Kauppaan sisältyi avioehtona kääntyminen kristinuskoon. Niinpä vuonna 988 prinsessa Anna saapui Kiovaan pappien, laulajien, kirkonrakentajien ja taiteilijoiden seuraamana.
Vladimir otti vastaan kasteen ja velvoitti kaikki Kiovalaiset kastettaviksi. Velvoitus ulottui lopulta kaikkiin Vladimirin hallintokaupunkeihin, joihin perustettiin myös piispanistuimia. Muutamassa vuodessa kristinuskosta tuli valtionuskonto ja Venäjästä Bysantin vahva liittolainen. Vladimir sai jälkipolvilta arvonimen ”suuri” ja kirkolta pyhimyksen kultin.
Yksi merkittävimpiä kirkonrakentajia oli Vladimirin poika ruhtinas Jaroslav (1019-1054). Hänen aikanaan Novgorodiin rakennettiin Konstantinopolin esikuvan mukaan Pyhän Viisauden eli Sofian katedraali, lukuisia kirkkoja ja luostareita eri puolille ruhtinaskuntaa. Kirkkotaiteen lisäksi Jaroslav edisti sivistystä perustamalla kouluja ja kehittämällä hallintoa ja oikeuslaitosta eurooppalaiseen suuntaan. Mongolit valloittivat Venäjän Tsingis-Kaanin ja hänen seuraajiensa johdolla. Kiova tuhottiin maan tasalle v.1240, mutta Pihkova ja Novgorod säilyivät tuholta ruhtinas Aleksanterin luvattua mongoleille vuotuisen veron. Kirkko sai olla mongoleilta suhteellisen rauhassa valloituskauden tuhojen jälkeen, mutta myös kirkon toiminta vaikeutui olojen yleisen epävarmuuden ja köyhtymisen vuoksi.
 |
| Pyhä apostolienvertainen Vladimir Suuri Foto © Pyykkönen |
Lähteet: Wikipedia ja kirja Pyhä Venäjänmaa - 1000 vuotta kristinuskoa Venäjällä sekä ortodoksi.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuka tahansa voi kommentoida. Blogin ylläpitäjä valvoo ja tarvittaessa poistaa kommentteja.